Retki Yltöisten arboretumiin Piikkiöön.
Kakskertaseuran kulttuuri- ja toimintatyöryhmä järjesti lauantaina 9. kesäkuuta retken Yltöisten arboretumiin. Tuo noin kymmenen hehtaarin suuruinen puistoalue on osa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n kasvintuotannon tutkimusyksikköä, jonka tutkimusalueita ovat puutarha- ja kasvintuotanto. Tilalla kehitetään Suomen vaativiin oloihin sopeutuvia puutarha- ja koristekasveja. Toimipaikka sijaitsee Piikkiössä n. 20 kilometriä Turusta itään. Laitos on perustettu v. 1927 ja tällä hetkellä siellä työskentelee ympärivuotisesti noin 40 henkilöä, joista 15 on tutkijoita. Toimipisteen päällikkönä toimii professori Risto Tahvonen.
Retkelle osallistui parikymmentä henkeä. Oppaamme Tuukka Alhonen johdatteli ryhmän ensin perennojen näytealueen halki. Alue on uusi, se valmistui v. 2010 ja siellä on nähtävänä noin 130 erilaista perennaa. Alue oli esimerkillisesti hoidettu ja ihmettelimme, miten niin monet kasveista olivat jo täydessä kukassa.
Perennat oli tunnistamisen helpottamiseksi merkitty nimilapuin.
Perennapenkit kiinnostivat retkeläisiä.
Varsinaisen puulajipuiston eli arboretumin ensimmäiset ulkomaiset puulajit istutettiin 1920- ja 1930 –lukujen vaihteessa lähinnä tuulensuojaksi. Myöhemmin valikoima on laajentunut, ja tällä hetkellä noin 10 hehtaarin esittelyalueella on yli 200 lajia, lajiketta tai muotoa. Suurin osa on tuotu eri puolilta maailmaa, mutta ne ovat yleensä lähteneet kasvamaan hyvin. Kasvien tunnistamista helpottaa se, että niiden nimet, alkuperä ja istutusvuosi löytyy maahan upotetuista kylteistä niiden läheltä. Kuljimme oppaan jäljissä alueen poluilla ja opimme tuntemaan mm. pehmeäneulasiset hemlokit sekä kartiomaiset pihdat. Rannassa kasvavat yli 300 vuotta vanhat kilpikaarnaiset männyt ovat yksi alueen erikoisuus.
Lännen hemlokki.
Kilpikaarnainen mänty.
Sokerivaahtera, josta saadaan vaahterasiirappia.
Varsinainen kiinnostuksen kohteemme oli alppiruusupuisto. Itse asiassa rhododendroneita, isompia ja pienempiä, kasvaa eri puolilla arboretumia. Suurimmat yksilöt yltävät yli neljän metrin korkeuteen. Kaikkiaan alueelle alunperin istutetuista 3000 alppiruususta on jäljellä parisen tuhatta. Pensaat kukkivat valkoisen, violetin ja punaisen eri sävyissä, vaaleampina ja tummempina. Alueella on kiehtova tunnelma, mietimme, miten läheltä löytyy oloissamme aivan eksoottinen puutarha.
Retki oli onnistunut, pieni sateen tihuttelukaan ei pahemmin haitannut. Saimme oppaan johdolla tutustua moninaisiin puulajeihin sekä ihastella alppiruusumetsän runsasta ja moniväristä kukintaa. Saattoipa joku saada kierrokselta jonkin hyödyllisen vinkin omaankin pihaan tai puutarhaan. Mahdammeko tulevaisuudessa nähdä Kakskerran mäntyvaltaisilla pihoilla yhä enemmän kotimaassa jalostettuja komeita ja kestäviä alppiruusuja?
Alppiruusut viihtyvät mäntymetsässä.
Alppiruusuja eri väreissä.
Hennon violettikukkainen laji.
Yli nelimetrisiä alppiruusuja.
Teksti ja kuvat Jaana Majatie