Retki Seilin saareen, 27.8.2016
Toivottu ja kauan odotettu Seilin retki toteutui kauniissa ja tuulisessa säässä. Vesibussiin pakkautui 75 matkalle lähtijää, osa mahtui ulkokannelle, loput sisätiloihin. Alkumatka Ruissalon sivuitse sujui rauhallisesti, mutta Airistolla oli vähän kuoppaista. Kova sivutuuli heitti vettä ulkona tuulen puolella istuneiden päälle, leen puolella olijat saivat nauttia auringon paisteesta kastumatta. Saarten suojaa hyväksi käyttäen päästiin kuitenkin aikataulun mukaisesti perille.
Rantautuminen Seiliin ns. kirkkolaiturille 
Oppaan suorittama käskynjako
Ensiksi kokoonnuttiin kirkkoon, kuultiin Liisa-papin lyhyt selostus kirkosta, pidettiin pieni hartaushetki lauluineen ja kiitettiin onnistuneesta tulomatkasta.
Väki saapumassa Seilin vanhaan puukirkkoon
Kirkko sisältä: hartaushetki taustalla saarnastuoli, votiivilaiva, alttaritaulu ja alttari
Tämän jälkeen ryhmä jakautui kahtia, puolet lähti syömään päärakennuksessa sijaitsevaan ruokalaan ja toinen puoli jäi kuuntelemaan oppaan selostusta kirkosta ja sen vaiheista. Vajaan tunnin kuluttua osat vaihtuisivat.
Seilin historia on mielenkiintoinen. Muinoin toiminta jakautui spitaalisten osaan saarta ja toisaalta houruintaloon, mielisairaalaan, joka loppuvaiheissaan oli pyhitetty pelkästään naispotilaille. Myös kirkon sisätilat noudattivat samaa jakoa, spitaaliset omassa karsinassaan ja muu väki (saaren kanta-asukkaat, hoitoväki ja potilaat) arvojärjestyksessä kirkon etuosassa. Vuonna 1962 sairaalatoiminta loppui ja 1964 alue siirtyi Turun yliopiston tutkimuskäyttöön Saaristomeren tutkimuslaitoksena. Saaren vaiheisiin voi tutustua nettisivuilta mm. osoitteissa www.seili.utu.fi tai www.proseili.fi.
Kuvia tutkimuslaitoksesta: sisäpihalta katsottuna päärakennus ja laboratoriosiipi sekä alkuperäiseen asuun konstruoitu potilashuone ja luentosalin ikkunaryhmä
Opas kertomassa tutkimuslaitoksessa tehtävästä tutkimustyöstä
Paluumatka alkoi. Matkustajien osalta osat vaihtuivat, mennessä ulkona olleet siirtyivät sisätiloihin ja sisällä olleet pääsivät ulos. Tuuli oli hieman hellittänyt ja sivumyötäisessä päästiin Airiston yli. Vähän tuli pärskeitä, mutta liki kuivana päästiin perille. Kaiken kaikkiaan mieleenpainuva ja onnistunut retki!
Kohti Turkua, takana Airiston selkä