Kaatuneitten muistopäivä ja kotiseuturetki, 21.5.2017
Kaatuneitten muistopäivän perinteinen jumalanpalvelus Kakskerran kirkossa jäi tällä kertaa pitämättä, koska kaikki Turun seurakunnat olivat mukana järjestämässä yhteisiä kirkkopäivän tapahtumia Turussa. Sankarivainajiemme muistaminen varsinkin näin Suomi 100 -juhlavuonna on kuitenkin sellainen kunnianosoitus maamme itsenäisyyden puolesta taistelleille ja sodassa kaatuneille, ettei sitä voi jättää huomioimatta. Kakskertaseura ja Partiolippukunta Kakskerran Kaksoispiste järjestivät yhteisen muistotilaisuuden perinteisin menoin hautausmaan sankarimuistomerkillä. Nuoret partiolaiset laskivat kullekin sankarihaudalle pienen kukkaseppeleen, minkä jälkeen muistomerkille laskettiin Kakskertaseuran ja Martinseurakunnan kukkavihot.
Partiolaisten kunnianosoitus Kakskertaseuran ja Martinseurakunnan kukkavihot
Muistotilaisuus alkoi kuitenkin Kakskerran kirkon esittelyllä, mikä oli lähtö seuraavalle tapahtumalle, Kotiseuturetkelle. Outi Kauppi erittäin asiantuntevana oppaana kertoi kirkon perustamiseen liittyvistä tapahtumista, varojen keräyksestä rakentamista varten ja kirkon vaiheista aina nykypäivään saakka. Kuulijoita paikalla oli kaikkiaan 54.
Outi kauppi esittelemässä kirkkoa
Kirkon esittelyn jälkeen pidettiin edellä mainittu muistamistilaisuus, minkä jälkeen siirryttiin bussikuljetuksella Kakskertatalolle kahvitukseen. Matkalla Outi kertoi reitin varrella olevien rakennusten taustoista, kulkemisesta ennen siltoja ja tielinjauksista ennen nykyisen tien rakentamista ja muista mielenkiintoisista kohteista. Kakskertatalolla odottivat Piia Kramsun loihtimat pikkulämpimät ja mokkapalat kahvin kera. Niitä nautittaessa Outi esitteli diaesityksenä Satavan kohteita (kyläkauppa, Hennala, Marielund, Seuraintalo, Museotorppa, Höyttisten suntti, ym.), joihin ei tällä retkellä ollut mahdollista tutustua.
Diaesitys Satavan kohteista, kuulijat tarkkaavaisina
Matka jatkui Vapparintietä Kakskerranjärvi vastapäivään kiertäen, mukana oli 40 retkelle ilmoittautunutta. Matkalla kuultiin tarinoita taloista ja talonpojista, Viron tuliaisista, Rakuunan torpasta ja kenraali Ehrnroothiin liittyvistä tapahtumista. Myllykylän kohdalla pysähdyttiin hetkeksi kuulemaan sen alueen historiasta. Sinappiin tultaessa pidettiin pieni jaloitteluhetki, käytiin katsomassa rantaa ja rantasaunaa sekä päästiin tutustumaan Villa Staffansiin. Koko Sinapin alue oli niin mykistyttävä, että valokuvien ottaminenkin unohtui.
Seuraava pysähdyspaikka oli Harjattula. Sen vaiheista ja omistussuhteista vuosien varrella saatiin perusteellinen selvitys, golfkenttää unohtamatta. Oman huomionsa sai myös saarten yksi ylpeydenaihe, oma palokunta eläinpelastusyksikköineen, minkä nykyisenä sijoituspaikkana Harjattula toimii – uusi sijoituspaikka lähellä Marielundin tienhaaraa on luvassa, mutta se odottaa vielä toteuttamistaan.
Sitten tultiinkin yhteen retken pääkohteista, Brinkhalliin. Brinkhall on myös Outin bravuurikohteita. Brinkhallin ystävien pitkäaikaisena puheenjohtajana ja alueella partiolaisten kanssa vuosia puuhanneena hän tuntee paikat ja kartanon historian läpikotaisin. Alakerran kokoustilassa saimme kuulla perusteellisen selvityksen kartanosta, sen alueesta ja rakennuksista sekä siihen vaikuttaneiden sukujen vaiheista. Mukaan tulivat myös tarinat Brinkhallin kummituksista, joista monilla paikallisilla on omakohtaisia kokemuksia. Yläkerrassa päästiin tutustumaan hiljattain saatuun arvokkaaseen kalustelahjoitukseen, joilla sisustaminen on hoidettu todella taidokkaasti. Kaveljeerisiipi oli avoinna tutustumista varten ja myös osittain korjattuun väentupaan päästiin katsomaan.
Täällä kuultiin tarinoita Brinkhallista
Lahjoituksena saadut kalusteet ovat löytäneet paikkansa
Kartanon takana oleva puuvanhus, painopiste vähän toispuolinen
Brinkhallista lähdettiin takaisin retken lähtöpisteeseen, Kakskerran kirkolle.
