Kesäneulojaiset I, 4.6.2019
Tiistaina 4.6. pidettiin kesän ensimmäinen neulomakerho, Pitiskarissa.
Santran kyytiin hyppäsin Kakskertatalolta, josta jatkoimme kohti Pitiskarintietä. Santra sanoi: ”Laske sinä kuudes tienhaara Liisan kohdalta.”. Niinpä minä laskin ja Santra kurvaili, siinähän se oli Pitiskarintie. Ajeltiin tie loppuun asti ja kurvattiin katokseen, ei näkynyt vielä isäntäväkeä. Kohta saapuu talon vanha emäntä Anja ja talon uusi emäntä Hanna. Pikkuhiljaa saapui myös lisää neulomakerholaisia niin pyörillä kuin autoilla.
Talon emännät - vanha ja uusi
Kaikkiaan seitsemän vierasta tuli paikalle.
Heti alkoi ihana tarinan kerronta. Anja kertoi vähän talon historiaa ja käytiin tekemässä pieni kierros pihassa ja rannassa. Talo on aaltoilevien kallioiden välissä ja joka suunnassa on vanhoja upeita mäntyjä. Kierroksen tehtyämme siirryimme takaisin sisälle ja jatkoimme jo aloitettuja käsitöitämme. Tällä kertaa yllättäen uppouduimme Anjan ja Hannan tarinoihin niin syvälle, että kädet kävivät konemaisesti ja korvat olivat kuulolla.
Harvinainen tilaisuus – neulomakerholaiset olivat kerrankin hiljaa, ja kuuntelivat!
Anja kertoi, miten olivat yhdessä Raimon kanssa tehneet käsinpainettuja tyynyliinoja ja harmitteli, ettei ole yhtään mallia näytettäväksi, niinpä Hanna kipaisi hakemaan niitä ison pinon. Niissä oli upeita kukkia, lampaita, Suomen Joutsen. Oli siinä ollut urakkaa. Ensin oli Raimo tehnyt sapluunat ja sitten oli painettu ja kuivatettu niitä ja sitten vielä Anja oli ommellut ne tyynyliinoiksi. Hanna sanoi, että sukulaiset saivat aina ne jotenkin pieleen menneet tai sellaiset, joita tilaaja ei ottanutkaan. Onneksi, sillä nyt näimme niitä ja ovat varmasti olleet käytössä ja rakkaita. Ylenpalttisen hauska tarina näin jälkeenpäin oli se, kun olivat porukalla tehneet makkaraa ja savustaneet niitä piipussa, vanha ohjekin vielä löytyi makkaroihin. Makkarat oli laitettu roikkumaan piippuun ja alhaalla pidettiin pientä savutulta kolme vuorokautta. Mutta sitten olikin käynyt niin, että oli tullut nokipalo ja sitä oli sitten sammutettu ylhäältä piipusta vedellä ja oli saatu melkoinen sotku aikaan. Lopulta makkarat oli saatu savustettua ja maukkaita olivat olleet. Muutaman tarinan Anja kertoi myös Rakuunan torpan kahvioajasta ja siitä, miten yhtenä kesänä heidän koiransa sai 11 pentua. Oli myös ihana kuulla, miten Anjan tekemä omenamehu oli ollut tärkeä osa Narjusten elämässä. Lopuksi nautimme omenamehua ja Anjan tekemiä ässä-pikkuleipiä, jotka eivät saa näyttää kysymysmerkeiltä. Ihania ässiä olivat ja mehu maukasta.
Oli ilo käydä Pitiskarissa vieraana. Kiitos Anja ja Hanna, että saimme tulla. Talossa on kotoisa lämmin tunnelma ja sai vaikutelman, että siellä on tehty paljon asioita yhdessä.
Kesäillasta kiitollinen, Piia