Neulomakerho kotisohvilla, 7.4.2020
Huomasin viime viikolla, että Turkuseura kerää tietoja, miten näin korona-aikana on yhteisöllisyys hoitunut. Oli heti kirjoitettava meidän neulomakerhosta ja kerrottava meidän viimekertaisesta kuvasaaliista seuran sivuille sekä tämän kerran mukavista muistoista. Laitoin myös kotisivun osoitteen, jotta saaja voi seurata, mitä vielä keksimmekään ennen kuin voimme tavata. Näitä tarinoita pitäisi olla esillä Turun kaupungin ja Turkuseuran sosiaalisen median kanavissa sekä toukokuun lopulla ilmestyvässä Suomen Turku -lehdessä. Jännityksellä odotan onko meidän neulomakerho siellä esillä.
Tällä kertaa oli tosiaan toiveena, että kerholaiset kirjoittavat muutamalla rivillä mukavan muiston neulomakerhosta. Tässä muutamia tarinoita luettavaksi, nyt kun olemme vielä omilla kotisohvilla:
- Huonomuistiselta yksityiskohdat unohtuvat, mutta sen tiedän, että joka kerta on erilaista, hauskaa ja piristävää. Murheitakin tulee, kun keskittyy liikaa seurusteluun käsityön kustannuksella. Joutuu purkamaan! Sen olen oppinut, ettei neulomakerhossa kannata nyplätä.
- Pojantytär 10 v (Jonna) tuli mukaan neulomakerhoon Savosta, kirjoitti siitä aineen koulussa. Se oli varmaan meille molemmille aika muistorikas ja varmaan muillekin neulomakerholaisille.
- Tiistaina on neulomakerhoilta. Siellä iloinen ryhmä odottaa tuttuja ja uusia jäseniä. Tarinoiden, iloisen naurun ohella syntyy ihania kudonta- ja virkkausideoita. Tule sinäkin mukaan!
- Tulin neulomakerhoon 6 vuotta sitten. Olin suunnitellut aloittavani sen, koska jouduin silloin pois työstäni. Uusia kasvoja, ei ketään tuttua. No - puoleen vuoteen ei minua suoraan puhuteltu juurikaan (tunnen turkulaiset tavat!), opin kuuntelemaan ihania tarinoita. Yksi legendaarisimmista oli ilta, jolloin kuulin puhetta Kulhosta, jäätilanteesta, jäihin putoamisista ja varmimmaksi vakuudeksi sinne menijä pukeutui kelluntapukuun! Jaksoin ihmetellä sitä vielä kotonakin. Oikeata saaristolaiselämää!
Neulomakerho oli alku saarelaistumiselle. Olen bussin tuoma, enkä kunnon kaupunkilaisena tuntenut kuin omat naapurini. Yhtäkkiä Kakskerta alkoi näyttäytyä ihan eri tavalla, liityin muihinkin yhdistyksiin ja sain paljon uusia ystäviä.
- Neulomakerho on ihana henkireikä arjen keskellä niin talvella kuin kesälläkin. Paras aika kerhossa on kesä, jolloin saamme kohdata toisemme mielenkiintoisilla laitureilla. Saarilla on ihastuttavia laitureita/rantoja ja on ollut onni päästä kurkistamaan niitä ja tutustumaan niiden paikkojen ihmisiin, unohtamatta tärkeintä eli käsitöiden tekemistä ”pienen” puheensorinan kera. Kerran oltiin kyllä aika hiljaa, kun oltiin Kakskerran kirkossa kuuntelemassa Outin tarinoita, samalla kun kädet kutoivat.
- Taas yksi tiistai ilman "oikeata neulomakerhoa”. Jaa, että mikäkö on oikea neulomakerho? No se on sitä, että vähän ennen klo 18 Kakskertatalon jo pimeälle pihalle ajaa tuttuja autoja. Kuuluu iloisia moikkauksia ja sisältä kantautuu kiihkeä puhesorinaa ja iloista naurua. Täysin eikäsityöihmisenä olen ollut mukana kohta kaksi vuotta ja koko ajan saman käsityön kanssa - kohta 1,5 metrinen sininen kaulahuivi, täynnä virheitä ja päättämättömiä langan pätkiä. Mutta koko käsityö on minulle samantekevä. Se on minulle vain virallinen, muttei pakollinen ”pääsylippu” mukavaan seuraan. Pahuksen koronat, minulla on jo neulomakerholaisia niin ikävä.
- Kun oven avaa ja astuu sisään, ei tiedä mikä on illan aihe. Välillä siivotaan, maistellaan leipiä tai suunnitellaan osallistumista erilaisiin keräyksiin. Välillä vaan neulotaan ja nauretaan. Susun saapuessa lankakassi mukanaan alkaa suunnittelu, mitä uusista langoista voisi tehdä. 2t kuluu aina liian nopeasti. Toivottavasti päästään pian taas kokoontumaan. Hyvää pääsiäistä!
- Ensimmäisillä kerroilla jännitti, että miten ne 2Xhienot rouvat ottaa vastaan tällaisen saarimökkiläisen. Sinne vaan joukkoon ja puikot suihkimaan. Turhaan hermoilin!
Tulen neulomakerhoon aina vähän myöhässä. Pysähdyn talon ulkopuolelle hetkeksi ennen oven avaamista... Iloinen puheensorina kuuluu ulos asti pimeään Kakskerran iltaan! Hauskaa nähdä mitä, kaikilla on puikoillaan. Ja jos neulominen ei ole oma juttu, niin voi myös askarrella tai touhuta jotain muuta. Siellä ei olla otsa rypyssä! Usein kaikki illan aikana tehdyt silmukat pitää kuitenkin purkaa kotiin palattuani...
Ihanimmat muistot liittyvät neulomisiin laitureilla. Myrsky tai ei niin pikkuinen terhi-veneeni kiidättää minut yli aaltojen (miksi ihmeessä aina laiturineulontapäivinä myrskyää?) Brinkhallin laiturille kesän ekaan neulomakerhoon tai Kulhoon värjäämään kasviväreillä. Hirmu kivaa on ollut, kun pari kertaa "mantereen" neulojat ovat uskaltautuneet meille Latosaaren laiturille neulomaan. Viime kesänä jutut niin hulvattomia, että musta kissakin punasteli niitä kuunnellessaan. Olisikohan johtunut meri-ilmasta? Aika kuluu neulomakerhossa aina liian nopeasti!
- Kyllä siellä neulomakerhossa on kivaa! Naurattaa välillä silmiin asti niin, että kyyneleet täytyy pyyhkäistä pois, jotta näkisi kutoa. Varsinaista syytä en hauskuuteen muista, koska niitä on niin paljon, mutta mahtava joukko, jota jo kaipaan. Hyvää pääsiäistä teille!
Koonnut Piia