Kirjapiirin kuulumisia, 22.2.2022
Tänään kirjapiirissä oli käsittelyssä Reijo Salmisen kirjoittama Tulta, hikeä ja kyyneleitä (2021). Kirjassa avataan palomiehen uraa vuosina 1974-2015. Salmisen Rekan muistelut avaavat hienosti monipuolista uraa, sillä kirjoittaja on ollut oppimisenhaluinen ja toiminut useissa eri rooleissa. Tarinat oikeista tapauksista on elävästi, henkilökohtaisesti ja jopa humoristisestikin kirjoitettu. Paikalla oli pieni joukko kuuntelemassa Reijo ja Pirjo Salmisen kertomuksia kirjan tekemisestä, julkaisun jälkeisistä haasteista TV-esiintymisineen ja myynninedistämistilaisuuksineen.
Kirjailija ja hänen muusansa
Kirjassa kuvataan myös kirjoittajan kasvutarinaa 1960-luvun pojankoltiaisesta mieheksi, perheenisäksi ja isoisäksi. Portsan pojalle jäi palomiehen ura vaihtoehdoksi, kun kaveri valitsi poliisin uran. Onneksi näin. Kirja on värikkäästi ja tunteella kirjoitettu. Palomiehen ura avautuu kutsumuksena, ei vain työnä. Yhteisö - myös kansainvälisellä tasolla! - oli tärkeä. Kiinteässä työporukassa syntyi myös kestäviä ystävyyssuhteita, eikä kaveria jätetä.
Jos on kiinnostunut palolaitoksen teknisistä vempaimista, saa niistäkin tarkkaa tietoa. Ne voi myös ohittaa, jos ei tekninen puoli kiinnosta, tarinat voidaan lukea ilman niitäkin (kuten minäkin tein ja tunnustin sen kirjailijalle).
Kiinnostuneita kirjapiiriläisiä
Kyselin Reijolta, paljonko kirjan toimittanut Satu Rainio oli antanut ohjausta itse tekstiin, ja hän sanoi, että vähän. Kirjasta paljastuu ajatteleva, pohtiva, humoristinen ja apua tarjoava henkilö, mikä kyllä on tullut tutuksi jo meillekin naapurina täällä Kakskerrassa. Turun Sanomien toimittaja sanoi, ettei kirja olisi Pulitzer-palkintoa saanut. En tiedä, millä perusteella ko. palkinto jaetaan, mutta tässä kirjassa oli jotakin ihan muuta - ihmisläheistä ja välittävää tunnetta.
- Pia -