Kirjapiirin kuulumisia, 26.4.2022
Tällä kertaa kirjapiirissä keskusteltiin Päivi Alasalmen teoksesta Sudenraudat. Se ilmestyi viime syksynä. Itse tartuin kirjaan, koska susi ja sudenmetsästys ovat taas monella tavalla ajankohtaisia aiheita. Onpa täällä Kakskerrassakin hiljan nähty susia! Sitä paitsi tiesin ennestään, että Päivi Alasalmi on taitava sanankäyttäjä.
Kirjastosta teoksella on pitkä varausjono, mutta muutamat olivat sen ehtineet kuunnella tai lukea ja jotkut suunnittelivat tarttuvansa kirjaan myöhemmin. Suosittelen lämpimästi!
Teos pohjautuu vahvasti historiaan ja kertoo vuosien 1880-1882 tapahtumista, kun sudet tappoivat ja söivät 22 lasta Mynämäen ja Valpperin seuduilla. Lapsia alkoi kadota, jäljelle jäi villatakki, huivi, yksittäinen ruumiinosa tai ei mitään. Tiettävästi sudet eivät ole vahingoittaneet ihmisiä enää 1880-luvun jälkeen, mutta eläimiä sen sijaan kyllä.
Toisaalta tarina ja henkilöt johdattavat lukijan myös tuon ajan Turkuun. Sanomia Turusta -lehden toimittaja kirjoittaa aiheesta artikkeleita ja kun Turun yläluokka saa tiedon susiongelmasta, alkaakin tapahtua. Kirjan tapahtumille on vahva todellisuuspohja, mutta pohjimmaltaan se on fiktiota. On aina kiinnostavaa lukea kotikaupungin historiaan linkittyviä kertomuksia.
Tarina on kiehtova ja monipolvinen, paikoin jännittäväkin. Se valottaa suden ja ihmisen kanssakäymistä monelta kantilta ottamatta kuitenkaan suoraan kantaa sudenmetsästyksen puolesta tai vastaan. Lukija joutuu itse miettimään oman kantansa. Monelta kantilta mekin kirjapiirissä asiaa pohdimme. Onko susia liikaa? Ovatko ne oikeasti vaarallisia? Vieläkö ne kävisivät lasten kimppuun?
Ihminen ja susi ovat kumpikin laumaeläimiä ja kirjan lukija joutuu pohtimaan mm. sitä, kumpi kaipaa enemmän suojelua. Susiaihetta lähestytään usean henkilön näkökulmasta ja se tuo aiheeseen syvyyttä. Keskustelussa huomasimme, että jokainen lukija löysi kirjasta itseään kiinnostavia yksityiskohtia, jotka joku toinen taas sivuutti ohimennen.
Susidraaman lisäksi kirjassa on myös rakkautta ja romantiikkaa. Toisten mielestä tämä voi olla turhaa, mutta tuohan se romaanin raskaaseen aihepiiriin tietynlaista kepeyttä. Naispäähenkilö Henny, turkulaisen säätyläisperheen laajalti sivistynyt aikuinen tytär, on ajatuksiltaan feministi. Hän on lahjakas taiteilija ja haaveilee opiskelusta Pariisissa ja että jonain päivänä elättäisi itsensä taidemaalarina. Hänen ratkaisunsa eivät ole tyypillisiä tuon ajan säätyläisneidolle. Keskustelussa vertasimme häntä mm. aikalaistaiteilija Helene Schjerfbeckiin. On hauska kuvitella Henny Aurajoen rannalle maalaamaan maisemia.
Kiitos kirjapiiriin osallistuneille, oli hauska keskustella kirjasta kanssanne!
-.Jaana-
