Kirjapiiri, 22.11.2022
Kirjapiirin kirjana oli 22.11. Pirjo Hassisen 18. romaani Toisella tavalla onnellinen (Otava 2022, 207 s). Olin lukenut kirjan jo kesällä, nyt kuuntelin kirjan. Tutkailin kuuntelusovelluksen kommentteja, aloin lukea kriitikkojen lausuntoja ja ihmettelin. Itse en ollut saanut niin suurta herätystä luettuani kirjan iltalukemisena. Nyt toisella kerralla kuunneltuna kirja avautui eri tavalla. Uskon, että kolmannellekin kerralle riittäisi uusi puoli kirjassa hämmästeltäväksi. Niin monta tasoa kirjassa on.
Romaanin päähenkilö Sanna on nelikymppinen iltalukion rehtori, joka rakastaa työtään ja miesystäväänsä Y:tä. Sanna löytää Y:n isän jäämistöstä vanhan rannekellon, jonka hän vie kellosepälle puhdistettavaksi. Kello- ja kultasepänliikkeessä hän joutuukin tapahtumiin, jotka avaavat hänen tajunnassaan muistojen vyöryn. Hänen mielensä palaa takaisin 90-luvulle, villiin nuoruuteen, perheensä elämään ja isänsä itsemurhaan. Häntä kummastuttaa isän jättämä jäähyväiskirje: ruutupaperille sutaistu säe vanhasta kappaleesta Rakastan elämää: ”Jäänyt on päivän työ, ilta varjoja tielleni siirtää.”. Kaikki nämä tapahtumat ja muistot muuttavat Sannan nykypäivää niin, ettei mikään ole enää aivan entisellään.
”Kun kaikki muuttuu, mikä muuttuu eniten?”
Toisella tavalla onnellinen on tutkielma muistoista, nykyhetkestä, parisuhteesta, lapsista, vanhemmuudesta ja etenkin rehellisyydestä. Sisällä käytävä kamppailu ei näy ulkopuolelle, vellovat mustasukkaisuuden ja valheiden aallot hämmästyttäisivät Y:tä. Nyt toisella kerralla minua puhutteli Sannan vierailu kotona. Miten hienosti Hassinen kuvaa sitä ahdasta tunnelmaa, niitä hienovaraisia säikeitä, jotka yhdistävät perheenjäseniä. Tulkitaan eleitä, sanoja ja taukoja puheessa. Keskustelun puuttuessa altistutaan virhetulkinnoille ja ne jäävät elämään aiheuttaen jännittyneisyyttä ja ahdistusta.
Pirjo Hassinen on pystynyt pieneen sivumäärään sisällyttämään monen ihmisen ja asian kohtalon ja kuvaamaan henkilöitään, dialogeja ja miljöötä uskottavasti. Hän löytää arkisen oloisista tapahtumista uusia sisältöjä ja havaintoja ihmisyydestä.
Eikä se ollut pelkästään vapauttavaa. Sillä ihminen ei ole milloinkaan keveä eikä täysin vapaa. Ihminen on kärpäspaperi, maailmalle tahmea.
- Pia -
