Kirjapiiri, 31.1.2023
Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa 2021 328 s.
Antellin esikoisromaanissa seurataan nuorta leskirouva Jenny Malmströmiä 1800-luvun turkulaisissa seurapiireissä. Kirja alkaa siitä, kun rovastintytär Jenny seisoo rakkaansa haudalla. Tämä on kuollut koleraan kolme vuotta aiemmin, samaan aikaan kun Jenny odotti parin esikoista. Jenny menetti myös lapsensa.
Myöhemmin rovastintytär tapaa puuvillatehdasta johtavan Fredrik Barkerin, joka herättää Jennyssä ristiriitaisia tunteita. Mies on ylimielinen ja hämmentävän komea. Tästä alkaa kirjan tarina, jonka ympärille on kuvattu turkulaista elämää, niin hyvin toimeentulevien kuin köyhimpien osalta.
Ajankuva on erittäin monipuolinen, voi nähdä itsensä kulkevan sen ajan tutuilla kaduilla. Jo se, että hevosella kestää keskustaan ajaa puoli tuntia tai Naantalista Turkuun puoli päivää, kuvaa hyvin sen ajan kulkemista. Pukujen, asuntojen ja mielen kuvailut tuntuvat loogisilta ja tosilta. Epäilen tosin hiukan noin kipakan säätyläisen puheita tehtaanomistajalle työläisten oloista.
Päähenkilöt ovat muuten todentuntuisia, näitä rohkeita ja itsenäisiä naisia on oikeastikin ollut olemassa. Kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun naimaton nainen jää yksin, vailla miehen suojaa, lienee ollut käytäntö siihen aikaan. Ainoa tapa saada elantonsa ja kunnioituksen piireissä, on olla miehen vaimo. Moni olisi valinnut toisin kuin Jenny.
Jos minua joku häiritsi, niin se, että tarinalle tai romaanille täysin merkityksettömiä henkilöitä nimettiin liuta. Aina kun jotain tapahtui, sinne sijoitettiin tuttuja turkulaisia nimiä. Mielestäni se oli kuitenkin tarpeetonta. Uskoin muutenkin, että kirjailija kyllä on historiansa lukenut – mikä tuli esille myös loppusanoissa ja lähdeluettelosta.
Ja lopuksi: pitikö tarinan seurata herttasarjan rakkaustarinoita? Vähempikin kaiketi olisi riittänyt. Jotenkin aistin lopputuleman, mutta silti kirjailijan piti vielä keksiä joku koukero, miksi tarinaa piti jatkaa. Tästä puuduttavastakin rakkaustarinasta huolimatta, kirjan luki mielellään ja mielikuvat 1800-luvun Turusta jäivät vahvasti elämään.
- Pia -