Kirjapiiri, 4.7.2023
Olemme lukeneet kesänhelteillä tarinoita Korkholmasta: Kuolema Korkholmassa – ja elämä (2008) ja Kuuma kesä Korkholman saaressa (2012). Kirjoittajia ovat Ritva Ahola ja Helena Lindström, joista jälkimmäinen avasi kirjoitusprosessia meille.
Kaikki alkoi siitä, kun Ritva Ahola-Riikonen keräsi kirjaansa Tuhat juttua Kakskerrasta (2000) tarinoita asukkailta. Näissä tupailloissa oli mukana myös Helena, ja lopulta hän sai tehtäväkseen oikolukea Ritvan muistiinpanoista kirjoitetun tekstin. Kun työ oli saatu kansiin, Helena löysi Paasikiviopiston käsikirjoittajakurssin, jonne myös Ritva tuli mukaan. He tekivätkin tällä kurssilla elokuvakäsikirjoituksen, mutta se ei saanut television yhteyshenkilöiltä muuta kuin kohteliasta kiitos-ei vastakaikua. Ohjaaja innosti heitä tekemään kirjan ja sellainen siitä tulikin v. 2012. Ensimmäisen kirjan tarinat sijoittuivat vuoteen 1929 ja pohjautuivat tuhansiin juttuihin, joita väriteltiin ja siirrettiin erilaisten ihmishahmojen tapahtumiksi.
Tämän jälkeen parivaljakko innostui tekemään vielä toisen kirjan, joiden tarinoista he vastasivat itse. Pitihän kertoa miten ensimmäisen osan henkilöille oli tapahtunut. Jatko-osa sijoittui kymmenen vuotta myöhempään ajankohtaan.
Korkholma voisi hyvinkin olla Kakskerta. Täälläkin on ollut tällaista majoituspalvelua ja kaupunkilaiset viettivät täällä kesiään. Tänne kuljettiin laivalla, kun siltoja ei vielä ollut. Lisäksi ensimmäisen osan sattumuksissa on todellisuuspohjaa juuri täältä. Koska Kakskerta oli oma kuntansa, sillä oli omat pappinsa, johtajansa ja palvelunsa. Tavallisen väen ja herraskaisten kielikin oli erilaista, ja se kuuluu myös kirjoissa.
Toisen osan jälkeen oli into jatkaa loppunut. Toisaalta olisi ollut tosi mielenkiintoista kuulla, miten Korkholma pikkuhiljaa liitettäisiin mantereeseen ja väkeä alkaisi muuttaa saarille. Miten muuttuisi sosiaalisen kanssakäymisen dynamiikka? Miten kuntaliitos muuttaisi saarten elämää?
Jälleen mielenkiintoinen kirjatuttavuus, jonka mietteet oli mukava jakaa kirjapiiriläisten kanssa. Luonnikkaasti kirjapiiriläiset jatkoivat käsitöineen neulomakerho laitureilla- tapaamiseen, siis jatkamalla jo aloittamiaan käsitöitä. Aiheet polveilivat siellä täällä ja taas oli rattoisaa!
Pia
Illan suosikki, kuvat keskustelijoista unohtuivat